Urajärven Kartanoteatteri on koko kylän projekti

Urajärven Kartanoteatterissa näyteltiin kuluneena kesänä seitsemättä kertaa kauniissa
kartanomuseon ympäristössä. Säät eivät kattamatonta teatteria tänä kesänä aina suosineet, mutta koko kausi saatiin vietyä läpi ilman peruutuksia ja aina kosteampiakin kelejä saapui urheaa kesäteatteriyleisöä uhmaamaan.


Kesän näytelmä oli nimeltään Elämä on lyhyt uni – totta vai tarua? Kyseinen esitys noudatti samaa perinteistä Urajärvi -kaavaa ollen kantaesitys ja varta vasten teatterille kirjoitettu. Kesän esitys oli ehkä tähän mennessä eniten kartanon historiaan sidottu, mutta kaikkein syvimmät näytelmästä kummunneet kysymykset olivat hyvin universaaleja ja koskevat ihan meitä jokaista. Mitä meistä jää jälkeemme, kun oma aika loppuu? Mitä on saanut aikaan ja miten se näkyy? Kuka jäljelle jäävistä huolehtii – oli kyseessä ihmiset tai materia? Kyseinen esitys ei niinkään valikoitunut meille, vaan jo edellisenä kesänä teatterimme alkuperäinen tukipilari Satu Tala alkoi kehittelemään näytelmän ideaa ja viime syksyn mittaan teksti jalostui siihen muotoon, että alkuvuodesta päästiin harjoittelemaan esitystä.


Myös perinteistä kaavaamme noudattaen esitykset olivat suurin piirtein heinäkuun aikana välillä
29.6.-20.7.2024. Yhteensä näytöksiä oli 13 kpl ja näiden lisäksi harjoitusesityksissä ja kenraaliharjoituksessa useampia kymmeniä katsojia harjoitusyleisöä näki esityksen ja antoi kannustavaa palautetta. Varsinaisissa esityksissä kävijöitä oli noin 1450 katsojaa. Toki enemmänkin katsojia olisi yleisöihin mahtunut, mutta olemme enemmän kuin kiitollisia kaikista katsojista kaikkien näiden viime vuosien tapahtumien jälkeen, nyt vallitsevassa taloustilanteessa ja useiden kesäteatterien ja -tapahtumien runsaudentulvassa.

Kuvassa vanha-Hugo (Vesa-Matti Wright), vanha-Lilly (Satu Tala), Augusta (Jaana Huumo) ja Hugo (Lauri Kuusrainen).


Tänä kesänä lavalla nähtiin 15 mahtavaa teatteriharrastajaa ja yksi nelijalkainen tähtiesiintyjä. 2/3 lavalla olleista ovat olleet ennenkin Urajärven vahvuudessa ja loput olivat uusia harrastajia ainakin meillä Urajärvellä. Erityisen ilahduttavaa oli, että joukkoon saatiin niinkin monta miestä tänä vuonna ja jopa pari uutta miesharrastajaa. Syystä tai toisesta juuri miehiä on vaikeampi saada mukaan harrastamaan.


Vaikka katsojamäärä jäi hieman tavoitteesta, niin sitäkin lämmittävämpää oli saamamme palaute koko kauden ajan ja vielä nyt pitkällä syksyn puolella. Suoraan meille kasvotusten tai jälkikäteen osoitettuna palautteet olivat yllätykseksemme pelkkiä ruusuja. Palaute esityksestä oli huikean positiivista ja se määrä mitä palautetta saatiin esimerkiksi esitysten jälkeen somekanaviin yksityisin viestein, sähköpostilla ja jopa puheluin oli mykistävää ja sai sekä erittäin kiitolliseksi että mielen nöyräksi. Palautteen pohjalta olimme onnistuneet välittämään juuri niitä viestejä, joita pitikin. Esitys oli saanut ajattelemaan, se oli liikuttanut iästä riippumatta, se sai hymyjäkin huulille ja herätti keskustelua esimerkiksi oman teatteriseurueen kesken omasta elämästä. Esitys siis onnistui välittämään sen syvintä sanomaa olematta pelkästään historiakatsaus Urajärven kartanon historiaan.


Vaikka meillä teatterin takana on Urajärven Nuorisoseura, niin melkein voimme sanoa, että tämä on koko kylän projekti. Varsinkin esityskauden aikana tarvitaan niin paljon talkoolaisia esimerkiksi liikenteenohjaukseen ja muihin tukitoimiin, että näitä pyydetään ylipäänsä kyläläisistä. Käytännössä koko seuramme hallitus osallistuu toimessa tai useammassa kauden aikaansaamiseen ja jäsenistöstäkin jokunen on mukana järjestelyissä. Yhteensä koko projekti vaatii useampia kymmeniä talkoolaisia, jotta teos saadaan paperiliuskoilta ja Exceleistä lavalle asti. Tähän asti olemme olleet onnekkaita, että vapaaehtoisia on riittänyt ja voimmekin vain osoittaa teatterin puolesta suurkiitoksen jokaiselle jotenkin aikaansa teatterin eteen antaneelle!

Tekstin on kirjoittanut Merja Markkanen, Urajärven Kartanoteatterin tuottaja.