Yleispalaute Etelä-Suomen tanssirallista 18.4.2026
Yleisvaikutelma tanssirallin esityksistä
Kiitos kaikille 130 esiintyjälle ja kaikille ohjaajille päivän tanssiralliesityksistä. Kaikista ryhmistä välittyi, että ohjelmia oli harjoiteltu ja rakennettu ajatuksella. Erityisesti esitysten puvustus oli jälleen siistiä, yhtenäistä ja ryhmille sekä esityksiin sopivaa. Tämä kertoo siitä, että esiintymiseen valmistautumista harjoitellaan monipuolisesti, ei ainoastaan liikkeen vaan myös kokonaisuuden viimeistelyn tasolla. Tanssirallin esitykset muodostivat kokonaisuutena huolitellun ja valmistellun vaikutelman.
Tanssijan oma liike keskiöön
Yksi keskeinen kehityskohde liittyy lapsen oman liikkeen ja ilmaisun esiin tuomiseen. Monissa esityksissä korostui aikuismaisen tarkka ja yhtenäinen tanssiminen, mikä johti paikoin vaikutelmaan niin sanotuista “pienistä aikuisista”. Erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä toivottaisiin enemmän leikkisyyttä, vapautta ja lapselle ominaista liikkumisen iloa.
Tähän liittyy myös kehon monipuolinen käyttö. Vaikka kehonhallinta oli monin paikoin hyvällä tasolla ja käsien käyttöä oli hyödynnetty kiitettävästi, koko kehon käyttö – tasot, painonsiirrot ja liikkeen laajuus – voisi olla vielä vahvemmin mukana. Kehon kokonaisvaltainen käyttö luo perustan myöhemmälle tekniselle kehitykselle.
Ohjaajan rooli ja tilan antaminen
Yleisvaikutelman perusteella ohjaajan rooli näkyi esityksissä vahvasti. Raati arvostaa erityisesti tilanteita, joissa lapsen oma tekeminen ja oivallus pääsevät esiin. Siksi olisi hyvä pohtia, miten ohjaaja voi tietoisesti jättää tilaa lasten omalle ilmaisulle myös esitystilanteessa – ei vain harjoituksissa.
Tähän liittyy myös ajatus vapaammasta liikkeestä ja improvisaation mahdollisuuksista. Vaikka oletettavasti harjoituksissa tapahtuu paljon luovaa työskentelyä, se näkyi esityksissä melko vähän. Rohkaisu spontaaniin liikkeeseen, äänenkäyttöön ja ilmaisun rohkeuteen voisi rikastuttaa esityksiä merkittävästi.
Suhde yleisöön
Esiintyjien ja yleisön väliseen suhteeseen kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota. Monissa esityksissä tanssittiin ensisijaisesti omalle ryhmälle, jolloin yleisö jäi sivurooliin. Tämä herättää kysymyksen: mikä on esiintymisen ja harjoituksen välinen ero lasten tanssissa?
Toisaalta on arvokasta, että pienemmillä tanssijoilla keskitytään ensisijaisesti ryhmän sisäiseen vuorovaikutukseen ja yhteiseen tekemiseen. Tästä syntyy aito yhteys, jota voidaan myöhemmin laajentaa yleisöön. Samalla olisi kuitenkin hyvä kannustaa tilanteisiin, joissa kontakti yleisöön syntyy luontevasti – katseen, hymyn tai tanssisuunnan kautta.
Rakenteelliset ja ilmaisulliset mahdollisuudet
Esityksissä nähtiin pääasiassa yhtäaikaista ryhmätyöskentelyä. Jatkossa voisi rohkeammin hyödyntää esimerkiksi kaanonia, vuorottelua ja eri tasoilla tapahtuvaa tekemistä, jolloin esitykseen syntyy enemmän kerroksellisuutta ja dynamiikkaa. Myös “hiljaiset hetket” – tilanteet, joissa esiintyjä ei aktiivisesti liiku – ansaitsevat huomiota ja viimeistelyä.
Ilmaisun osalta perusasiat olivat hyvin hallussa: katse, hymy ja pari- tai ryhmäkontakti toimivat monin paikoin. Seuraava askel voisi olla ilmaisun rohkaiseminen kohti suurempaa vaihtelua – niin sanottua “rosoa”, spontaania reagointia ja tanssin ilon näkyväksi tekemistä myös koreografian ulkopuolella. Esimerkiksi luonnollinen äänenkäyttö, kuten riemunkiljahdukset, voisivat tuoda esityksiin lisää elävyyttä.
Lopuksi
Kokonaisuutena esitykset osoittivat vahvaa perustyötä ja sitoutumista harjoitteluun. Kehonhallinta, ryhmätyöskentely ja esiintymisen perusvalmiudet olivat hyvällä tasolla. Jatkossa painopistettä voisi siirtää entistä enemmän lapsen oman ilmaisun, luovuuden ja kokonaisvaltaisen liikkeen tukemiseen. Näin rakennetaan pohjaa paitsi tekniselle osaamiselle myös aidolle, iloiselle ja yleisöön välittyvälle tanssille.
Orimattilassa 18.4.2026 tanssinopettajat Anna-Kristiina Oja ja Maiju Laurila
